Tiedon sisäistäminen

Ihmiset kohtaavat tiettyjä sanoja tietynlaisissa asiayhteyksissä. Joihinkin niistä voi liittyä erilaisia tuntemuksia, kun niitä tarpeeksi kohtaa tietyissä aihepiireissä ja mielialoissa, mitä se herättää. Se voi olla esimerkiksi "raha" tai "hyväntekeväisyys". Me kaikki assosioimme näihin sanoihin jonkinlaisia tuntemuksia tai ajatuksia, ja niihin sanoihin liittyvien asioiden lukeminen voi olla meistä miellyttävää. Näiden miellyttävien sanojen käyttö onkin hyvä manipuloinnin väline politiikassa tai muussa vastaavassa, missä tavoitteena on saada suurta väestöä käännettyä tietylle kannalle.
  Ihmisen mieli on jollakin tapaa "ohjelmoitu" tunnistamaan nämä miellyttävät sanat. Kun vaaliehdokkaan kirjoituksessa pomppaa näitä tietynlaisia sanoja silmiin, hänestä tulee todennäköisesti siten erilainen kuva. Mihin näihin sanojen käyttö pohjautuu? On otettava huomioon myös se, että miten sitä tiettyä asiaa on yritetty ajaa esimerkiksi enemmistön hyvinvoinnin kannalta, ja miten todenmukaisia väittämät ylipäätään ovat. Ei auta se, että henkilö on maininnut nämä asiat ja mahdolliset ratkaisut, mitkä lukija assosioi miellyttäviin tuntemuksiin. On sisäistettävä koko teksti, on tarkasteltava kysymystä "Miten?". Onkohan se oikeastaan edes realistista, riittävätkö resurssit, yritetäänköhän tuolla vain mielistellä kansaa ja etenkin näitä "tuuliviiri" -ihmistyyppejä, jotka helposti ovat manipuloitavissa, eivät osaa muodostaa omia mielipiteitään tai ajatella kriittisesti, vaan mukautuvat vain ympäristöön.
  Tästä aiheesta mieleeni tulikin myös oppiminen ja opiskelu ylipäätään. Monia asioita opitaan ilman niiden sisäistämistä. Oppilaan katse vain siirtyy riviltä riville kokeeseen päntätessä, muttei mitään välttämättä sisäistetä, eikä tietoa osata muualla soveltaa. Tieto siis copy - pastataan mieleen, ja syljetään vain koepaperille kysymyksen tullessa. Sitten kaikki unohtuukin heti kokeen jälkeen, miksiköhän niin? Opittuja aiheita ei oikeastaan edes opittu, niitä ei osattu yhdistää jo opittuun informaatioon, skeemoja ei pystynyt muodostumaan. Tietoa ei sisäistetty.

-Ruusu Leppänen

Itsensä ilmaisu nyky-yhteiskunnassa

Kaikki on ihan hyvin. Näin on jo päätetty, miksei tyytyä siihen. Asioiden muuttaminen veisi liikaa aikaa ja vaivaa. Samaan aikaan taas valitetaan, ettei mikään ole hyvin, eikä tähän pitäisi tyytyä. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki ympärillämme olevat järjestelmät ovat ihmisten luomia. Ihan vain ihmisten, jotka ovat yhtä erehtyväisiä kuin me kaikki. Emme siis voikaan olettaa täydellisyyttä. Mutta meillä on kaikilla mahdollisuus puuttua asioihin ja vaikuttaa ympäristöömme, olipa asemamme yhteiskunnan silmissä mikä tahansa. Meille on annettu sananvapaus, eikö se olekin hienoa? On kurjaa, ettei sitä pidetään täysin itsestäänselvyytenä ja normaalina. Mutta yleensä asioita opitaan arvostamaan vasta sitten, kun ne menetetään.
  Mikään ei muutu, jos asioille ei tehdä mitään. Mikäli omaa ääntä ei tuoda esille, eikä nähdä asioiden eteen vaivaa, ei omistauduta asialle täysin ja jatketa epäonnistumisista huolimatta. Helposti oletetaan, että joku muu hoitaa epäkohdan aikanaan. Kun yhä useampi ja useampi ajattelee siten ja jättää itse näkemättä vaivaa ongelman eteen, ongelman ratkaisu viivästyy, ja mahdollisesti kasvaa isommaksi, tai jää kokonaan hoitamatta. Yksittäisillä ihmisillä on ratkaiseva merkitys asioiden etenemiselle. Isot asiat koostuvat aina pienistä yksittäisistä tekijöistä. Asioita on hyvä tarkastella isoina kokonaisuuksina, ja jotta niitä voidaan muuttaa, on osattava jakaa kokonaisuus osiin, ja löytää kokonaisuuden "perusyksikkö".
    Luulempa, että mielipiteiden muodostamisen taito on hukassa, ja pelätään niiden esille tuomista, tai niitä ei pidetä edes tärkeinä. Moni ihminen haluaa sulautua enemmistöön, mennä valtavirran mukana, olla normaali/hyväksytty. Ei haluta aiheuttaa pahennusta tai vaivaa itselle siitä, mitä omien mielipiteiden esille tuomisesta mahdollisesti aiheutuisi. Tässä vaiheessa onkin mietittävä hyöty-haittasuhteita. Onko ongelman ratkaisemisen tuoma pahennus ihmisten keskuudessa sen arvoista, että oma ääni uskalletaan tuoda esille? Sitä voi jokainen ihminen ihan itse miettiä omalta kohdaltaan, en usko että siihen on täysin objektiivista näkemystä. Koen kuitenkin itse, että teki sitä mitä tahansa, niin aina löytyy vastustajia. Silloinhan se on käytännössä ihan sama, mitä tekee. Mutta kun kyseessä on jonkin sortin epäkohdan korjaaminen, josta suurempikin väestö saisi hyötyä, se on vielä parempi, ja ihmisten tuoma vastustus ei merkitse enää niin paljoa.
    Ihminen haluaa aina kuulua. Kuulua johonkin ryhmään, väestöön, porukkaan. Halutaan kokea itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Halutaan, että minua ja muita yhdistää jokin asia. Yhdessä me tiedämme, mikä on hyvää ja mikä pahaa, meillä on yhteiset viholliset, ja myös yhteiset hyödyt. Tämä tuo turvaa, ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jolla täyttää omaa tyhjyyttään elämässä. Aletaan hyväksymään erilaisia ajattelumalleja ja asioita sen kummemmin tutkimatta, olematta kriittinen. Mihin katoaa oma ääni, omat mielipiteet?
    Omia mielipiteitään ei pidä ruveta vähättelemään, vaikka monet "valta-asemassa" olevat ihmiset pitävätkin kansalaisten ääntä välillä väheksyttävänä, sillä he pelkäävät oman asemansa menettämistä. Mutta jos tämä valta-asemassa oleva henkilö todella välittäisi kansastaan, niin miksi hän kokisi kansalaisen mielipiteen negatiivisena? Jos aate on hyvä ja järkeenkäypä ja osaat perustella näkemyksesi, niin mikäs siinä. Muiden mielistelylinjalle ei pidä lähteä. Jotkut ihmiset ovat kuin tuuliviirejä, jotka menevät täysin muiden mukaan ja mukautuvat ympäristöönsä. Tämä on petollista, ja syö ihmisen omaa ääntään pikkuhiljaa. Jos yksittäiset ihmiset alkaisivat tarkastelemaan ympäristössään olevia asioita kriittisesti ja miettimällä syy-seuraussuhteita, moni asia voisi olla toisin.

-Ruusu Leppänen